Tämä on nyt aika tulenarka aihe, ja senpä takia siitä täällä kirjoitankin, enkä huutele kylillä. Joskus olen saattanut asiasta väitellä, mutta enää en lähde sille linjalle, kokemuksistani viisastuneena. Silti minua ärsyttää!

Nimittäin tietynlainen äitiys. Ei niinkään isyys, koska suurin osa isistä osaa ottaa rennosti. Mutta se äitiys. “Ei ole mitään parempaa kuin oma lapsi.” “En tiennyt edes mitä elämä/rakkaus/__________ oli ennen kuin sain oman lapsen.” Nämä ovat tietenkin kauniita kommentteja äitien suusta, ja näinhän sen varmaan kuuluu ollakin, mutta miksi sitten rivien välistä saa aina huomata kateutta sellaista kohtaan, jolla ei lapsia ole? On järjetöntä ristiriitaa ylistää äitiyden ihanuutta, mutta sitten nurista turhanpäiväisistä asioista, vaikka varmasti on ennen raskautta ymmärtänyt, että elämä saattaa ihan pikkuisen muuttua, kun lapsi tulee.

Kateuden aihe numero 1: “Hyvähän sinun on matkustella, kun ei ole lapsia.” Juu, niin onkin. Sen takia juuri niitä lapsia ei ainakaan vielä olekaan, kun ajattelin ensin vähän itse nauttia elämästä. En halua olla niitä, jotka tekevät lapset nuorena (no, vähän myöhäistä se siihen toki jo olisikin) ja aloittavat sitten sen uuden elämän, kun lapset ovat jo isoja, vaan haluan tehdä kaikkea hauskaa ja etenkin matkustella vielä tämän ikäisenä, kun jalka nousee ja kehtaa pyöriä bikineissä rannalla. Tiedän, lastenkin kanssa voi matkustella, mutta ei kai kukaan oikeasti voi väittää, että loma olisi samanlainen kuin ilman niitä, tai yleensäkin LOMA?

Kateuden aihe numero 2: “Sinulla sitä rahaa jää kaikkeen, kun ei ole lapsia.” No niinpä jääkin. Mutta eihän se nyt ihan niin sanottua ole, että kaikilla lapsettomilla jäisi rahaa kaikkeen. Jää sitä varmaan niillä lapsellisillakin, jos on hyvät tulot. On valintakysymys, mihin rahansa käyttää. Itse olen tykännyt vuosien varrella myös laittaa jotain sukan varteen, joten minulla kyllä varmasti tulee riittämään rahaa haluamiini asioihin, oli sitten lapsia tai ei.

Kateuden aihe numero 3: “ Sinä se ehdit liikuntaa harrastaa milloin vain, kun ei ole lapsia.” Mielestäni lapset ovat vain tekosyy liikunnan harrastamattomuudelle. Jokaisella jää taatusti viikoittain hetkiä, jolloin voisi käydä lenkillä tai jumpassa. Asia on vain järjestelykysymys. Eikös sillä lapsella kuitenkin ole isäkin, joka voisi muksua välillä hoitaa? Tai edes joku muu sukulainen tai läheinen. Jos ei mitään muuta keksi, niin voihan sen lapsenkin kanssa liikuntaa harrastaa, jos on kekseliäs.

Kateuden aihe numero 4: “Helppohan sinun on juhlimaan lähteä, kun ei ole lapsia.” Toivon, ettei se kovin helppoa olisikaan siinä vaiheessa, jos lapsia joskus on. Tässä vaiheessa kuitenkin on sallittua käydä baarissa vaikka joka viikonloppu, jos mieli halajaa, eikä kenelläkään tulisi olla siihen nokan koputtamista. Tosiasia kuitenkin on, että aika aikaansa kutakin - en siis itsekään yöelämässä kiidä kuin enintään kerran kahdessa kuussa. Saattaapa jotkut perheelliset käydä tuulettumassa hieman minua useamminkin…

Kateuden aihe numero 5: “Sinulla on aina niin siistiä, mutta sinulla ei olekaan lapsia.” Olisi minulla siistiä sittenkin, jos lapsia olisi. Jos tykkää siististä kodista nyt, niin mikä sen muuttaisi myöhemmin? Jos oikeasti aikaa ei muka siivoamiseen jää, niin ei sen siivoojan palkkaaminenkaan kovin kallista ole. Ja eikö ole ihan maalaisjärkeä järjestellä paikat illalla ennen nukkumaanmenoa, eikä jättää kaikkea hujan hajan (ja selitellä sitten vieraille, että meillä nyt on vähän tämmöistä, mutta kun on nuo lapset), ja jos lapset ovat tarpeeksi vanhoja, niin eikö heidän tulisi osallistua siivoamiseen myös?

Kateuden aihe numero 6: “Ei se nyt ole ihmekään, että näytät niin huolitellulta ja levänneeltä, kun ei sinulla ole lapsia.” Meikkaaminen kestää ehkä vartin. Kampaajalla parin kuukauden välein. Kasvohoidoissa tai muissa vastaavissa mahdollisesti pari kertaa vuodessa. Miten tähän ei ole muka äidillä aikaa? Lapsen yöheräämiset ymmärrän, ja se stressaa oman aikansa, mutta eihän se ikuisuutta kestä. Hoitoapua kehiin välillä, että saa nukuttua.

Turha kommentoida minulle, että en minä oikeasti mistään mitään tiedä, koska minulla ei ole lapsia. Se on kuultu jo. Väitän kuitenkin tietäväni tasan tarkkaan, miten itse kyseisissä tilanteissa toimisin, jos tekisi mieli omasta äitiydestä jollain tavalla valittaa. Ja jos minulla sitten joskus on omia lapsia, niin en todellakaan halua kommenteillani aiheuttaa kenellekään lapsettomalle huonoa omaatuntoa siitä, että hän nauttii elämästään. On kai jokaisen oma valinta, haluaako äidiksi ylipäätään, ja jos haluaa, niin milloin. Ja annas olla, jos et haluakaan lapsia! Oletkin yhtäkkiä itsekäs omaan napaan tuijottelija, lasten vihaaja, jotenkin epänormaali tai vaikka lesbo, jonka “mieli tulee vielä muuttumaan, kunhan osuu oikea mies kohdalle.”  Meillä on kaikilla yksi elämä, ja jokainen valitsee oman tiensä. Toisen valintoja ei pidä vähätellä tai arvostella, mutta ei myöskään jatkuvasti valittaa omistaankaan. Niin makaa kuin petaa!