Talven riemuissa kiljahdellessani (ironiaa) tuli mieleeni asia, joka on talvisin osalle suomalaisista sula mahdottomuus. Nimittäin autolla ajaminen. Osallehan tämä kyseinen aktiviteetti tuottaa ongelmia oli vuodenaika mikä tahansa, mutta näin talvella asiasta tulee kiroiltua ratin takana lähes päivittäin. Joskus siitä saa jopa lukea yleisönosastosta. En olekaan asian kanssa yksin! En olekaan ainut hyvä kuski maailmassa - mutta missä ne kaikki muut asialliset autoilijat ovat silloin, kun minä olen liikenteessä? Väärinymmärrysten välttämiseksi en tarkoita asiallisilla autoilijoilla hurjastelijoita, jotka ovat oikeasti vaaraksi liikenteessä.

Minulla on ollut ajokortti noin viisitoista vuotta. Oma auto minulla on ollut jo lähes kymmenen vuotta, ja ajan päivittäin pitkiäkin matkoja. Pidän itseäni melko hyvänä kuskina. En ole kertaakaan munannut totaalisesti liikenteessä. Yhtään onnettomuutta ei ole kohdalleni sattunut (jos ei lumiseen ojaan peruuttamista lasketa, ja tämäkin tapahtui ollessani 18-vuotias), enkä ole saanut kertaakaan ylinopeus- tai parkkisakkoja. Polkupyörällä ajellessani yhdet sakot opiskeluaikoina rapsahti, mutta autolla ei siis kertaakaan.

Ajan mielelläni vähän ylinopeutta. Hermoni eivät kestä kuskeja, jotka ajavat piirun verran alle sallitun nopeuden. Joskus jotkut ajavat jopa reilusti sen alle, ja siinä vaiheessa olen jo sitä mieltä, että kyseisiltä ratin puristajilta täytyy ottaa kortti pois tai ainakin läimäistä sakko käteen. Voiko olla vaarallisempaa kuin kuski, joka matelee tiellä, jolla ei välttämättä pysty ohittamaan, mutta jolla jossain vaiheessa joku uhkarohkea ohi lähtee, koska ei vaan enää kestä ajella tämän matelijan takana? Olisiko tällaisten kuskien syytä miettiä a) autoilemaan lähtemisen ajankohtaa (koska pakko varmaankaan ei ole ajaa juuri ruuhka-aikoina vilkkaimmilla väylillä), b) vaihtoehtoisen reitin etsimistä, c) bussilla tai jonkun ajotaitoisen kyydissä kulkemista tai d) kotiin jäämistä? Minulle on turha tulla sanomaan, että täytyy ajaa sään mukaan. Tottakai täytyy, mutta sään mukaan ajaminen ei tarkoita kuuttakymppiä moottoritiellä tai jarruttamista joka kerta, kun vastaan tulee lunta tuiskuava kuorma-auto. Vaikka tiellä olisikin lunta tai jopa vähän jäätä, niin kyllä sillä silti uskaltaa ajaa rajoitusten mukaan, jos vaan auto on kunnossa. Ja jos ei ole kunnossa, niin sillä tuskin on syytä lähteä liikkeelle alun perinkään.  

Syksyllä ensilumen tultua ajelin erään naishenkilön perässä useamman kilometrin. Hän ajoi kuudenkympin alueella kolmeakymppiä, välillä jarrutellen ja välillä taas vähän kiihdyttäen kuitenkin vain jarruttaakseen uudestaan. Hän ilmeisesti hieman tuohtui, koska ajoin aika lähellä häntä - ymmärrän kyllä turvaväleistä, mutta hänen kohdallaan turvavälin jättäminen olisi tarkoittanut lähes autoni pysäyttämistä keskelle tietä. Saatoin ehkä kohautella olkiani tai nostella käsiäni ratin takana, ja ehkä tämä nainen sitten näki sen, koska jossain vaiheessa hän näytti minulle keskisormea. Aikuinen ihminen! Otin välittömästi rekisterinumeron ylös ja selvitin henkilöllisyyden, ihan vain omaksi ilokseni. Teki mieli laittaa terveisiä lehden välityksellä, mutta en sitten kuitenkaan viitsinyt. Sitähän täytyisi päivittäin lähetellä terkkuja lehdessä, jos tälle linjalle lähtisi.

Talvisin kaikenlaisen toilailun vielä hitusen verran paremmin ymmärtää kuin kesällä. Kuivat tiet, valoisat päivät ja yöt, ja edelleen löytyy ihmisiä, jotka katsovat parhaakseen jarruttaa liikennettä ajelemalla reilusti alle rajoitusten. Kesällä on ehkä helpompaa ohittaa, koska näkee paremmin eteensä, mutta mitä tapahtuu? Nämä ääliöt kiihdyttävät. Jos tulee ohituskaista, kiihdytetään. Jos tulee sopiva suora, kiihdytetään. Heti kun ohitustilanne on ohi, niin nopeus laskee taas alle rajoituksen. Toinen juttu vuodenajoista riippumatta on autoilijoiden vilkun käytön vaikeus. Minua ärsyttää suunnattomasti, jos jonkun jarruvalot palavat ennen vilkuttamista! Jotkut vilkuttavat vasta rattia kääntäessään. Usein olen joutunut itse jarruttamaan, kun sivutieltä on eteen ajanut jumalatonta kyytiä joku, joka sitten heti seuraavassa risteyksessä kääntyy. Yleensä vilkuttamatta.

Joutaisivat harjoittelemaan ajamista vaikka Etelä-Eurooppaan, ja miettimään sitten, tarvitseeko täällä Pohjolassa olla niin helvetin varovainen siellä ratin takana! Tai hyvällä lykyllä he säikähtäisivät niin, etteivät uskaltaisi ajaa enää ollenkaan, mikä kävisi ainakin minulle vallan mainiosti.